Uni osa 7.
Olin jossain landella kuuntelemassa haloota. Elli oli yksin siellä vanhan entisen navetan lavalla. Siellä ei ollu kuuntelemassa kun kourallinen ihmisiä. Hämmästykseni on suuri. Ja kasvaa vielä enemmän, kun kesken keikan se tullaan häätämään pois ja sille sanotaan, et se on väärällä lavalla. Elli kiroo ja kysyy että missä täällä sen pitäs sit olla ku joka puolella saman näköstä? No sille neuvotaan lava ja se lähtee kävelee sinne. Mä kiihdytän askeleeni Ellin rinnalle ja sanon tohkeissani: ”Sä oot suomen paras solisti!” Elli kattoo mua tuimasti ja sanoo: ”tiedän” ihmettelen sen vastausta ja jatketaan kävelyä.
Siellä on taas vielä pienempi vanha lava ja vielä vähemmän, kourallinen ihmisiä. Ihmettelen. Sitten siellä on pieni screeni, jossa on haloon logo. Elli laulaa selällään maassa ”kun suotta sua kuuntelin..” ja vaikeroi: ”mä en jaksa..” ja ”elämä on! Elämä on… Edessä..” keikan jälkeen Elli meni istumaan yksin johki pyöreen pöydän luo ja menin sen luo, sanoin haluavani sen nimmarin. Kaivoin laukusta ruutupaperivihon ja kynän. Sit se kirjoitti _tekstaten sen nimmarin ja laitto omistuksen? Se tosin meinas kirjottaa mun sukunimen väärin. Kiitän Elliä vuolaasti. Sit se kattoo mun kenkiä. (mulla oli mustat maiharityyppiset kengät.) ”noilla koroilla sä voisit olla laulaja.” mä siihen: ”mä oon hakemassa musiikkiopistoon. Mutten osaa nuotteja, et selviisin siitä pääsykokeesta. Siks mä ostin sellasen musiikin teoriakirjan.” sit siihen tulee joku vanha mies yrittämään viedä sitä kirjaa. No mä sanon et se on mun oma ja sillä kestää hetki et se hiffaa. Sit jatkan Ellin kaa keskustelua et aion laulajaksi. Se siihen että eipä tää oikein lyö leiville.
Mä tuskailen miten osaan kotiin sieltä Jumalan hylkäämästä paikasta. Elli kysyy minne oon menossa? Eka sanon sille pienen käpykylän, ja korjaan et Eiku mähän meen ku sinne. Ja sanon sille vähän isomman kaupungin. Sit se aivan puskista sanoo. Tuu meidän keikka bussilla. Me mennään siitä ohi. Ja mä oon haljeta onnesta! No sit soitan mun parhaalle kaverille et hei! Sen ei tarttekaa hakee mua. Just ku se on vetämässä kilet, sanon syyn. ”aa no sit mä ymmärrän! Piä hauskaa!” Minä: ”todellakin!” no sit mentiin sinne keikkabussiin. Jossa oli tosi matala uima allas. Ja bändin pojat hitti just jalkojaan nilkkaa myöten lämpimässä vedessä. Sitten herään kun kaverilla soi puhelin. Ja päässä soi ”kaksi ihmistä.”